Äitienpäivä on mulle vuoden paras päivä. Olen pidättänyt itselleni oikeuden nauttia tuosta päivästä täysin siemauksin. En revi stressiä enää siitä, vaikka kukaan ei järjestäisi yllätyksiä, leipoisi kakkua tai veisi minua ulos syömään. Tai jos joku toisi vääränvärisiä kukkia. En halua olla marttyyriäiti, en väsynyt enkä vihainen. Minä vaan haluan nauttia siitä, että olen saanut tulla äidiksi ja että minulla on lapsia ja että on kevät. Jos pienikään ärtyneisyys meinaa hiipiä mieleeni yhtään mistään, annan sen mennä tuulen mukana pois. Onhan vuoden paras päivä, äitienpäivä.
Sen jälkeen, kun muutamia vuosia sitten sain aikamoisen kohtauksen tummanpunaisista ruusuista, olen viettänyt äitienpäiviä paljon rauhallisemmissa merkeissä. No ensinnäkin, sen jälkeen ei tosiaankaan ole tullut enää koskaan tummanpunaisia ruusuja. Tuohon aikaan olin hyvin räjähdysherkkä, (ja vaikka ajattelin, etten saa vedettyä tähän postaukseen nyt hiilareita mukaan, niin saanpas!) varmaankin koska söin niin paljon sokeria ja minulla oli monta alle 12- vuotiasta lasta. Nämä molemmat tekevät ihmisen vähän väsyneeksi ja räjähdysherkäksi. Ja jos siinä sitten tulee vääränvärisiä kukkasia äitienpäivänä niin... apua. Silloin hain itse itselleni vaaleanpunaisia leinikkejä (ja varmaankin suklaalevyn) ja päätin, että en suutu enää koskaan niin paljon. Päätin lopettaa olemasta marttyyri ja nollata odotukseni.
Äitiys oli yksi suurin haaveeni. Ajattelin, että jos vaan yksi haave pitäisi valita, haluan sen. Olin onnekas, kun sain juuri niin monta lasta, kuin toivoin. Siihen nähden, miten suuri haave äitiys minulle aina oli, on ollut ilo huomata, kuinka lapset ovat kasvattaneet vuosien myötä, kuinka toivottoman rento (lue: mielestäni oikeissa asioissa laiska) ja huoleton äiti olen pystynyt olemaan ja vieläpä kuitenkin ajattelemaan pääsääntöisesti, että olen ihan riittävän hyvä, vaikka kaikki tuntuu menevän päin takapuolta välillä. Olen kiitollinen, että olen saanut terveet lapset, joille on ollut kohtuullisen helppoa olla äiti. Tiedän, että äitiys voi asettaa paljon suurempia haasteita, kuin mitä omalle kohdalleni on osunut.
Tuntuu, että minulla on ollut mahdollisuus pysyä sopivasti itsekkäänä ja olen saanut tehdä valintoja myös omaa jaksamistani silmällä pitäen, en vain sen mukaan, kuinka "pitäisi" tehdä. Yhteiskunta ja erilaiset toimintakulttuurit asettavat vanhemmille ja perheille nykyään runsaasti paineita ja normeja, joita tulisi noudattaa ollakseen "oikeanlainen" tai tehdäkseen oikein. Kova kiire ja paine vaivaa jo pienten lasten kanssa. Olen kylmästi jättäytynyt näistä pois sen mukaan, mikä itsestä on tuntunut oikealle ratkaisulle, vaikka ei se aina helppoa ole ollut. Kuitenkin kun tekee ne itsestä oikealle tuntuvat ratkaisut, on niiden kanssa ihan mukava ja helppo elää ja jää voimavaroja ja aikaa toteuttaa asioita, joista oikeasti nauttii tavoilla, joista oikeasti nauttii.
Olen kertonutkin, että olen pudottautunut leipomisesta ulos jo aikaa sitten. Aloin nyt kuitenkin miettimään, pitäisikö joku perin vanhanaikainen leivonnainen leipoa äitienpäivänä. Rakastan kaikkia vanhanaikaisia ohjeita! Tiikerikakku on ihan paras. Olen saanut aika usein perheen valmistamaa kakkua äitienpäiväaamuna, mutta kun nyt en oikein välittäisi... Ja heiltä ei ehkä ketoleivonnaiset onnistu.
Ensin täytyy kuitenkin kertoa vielä tämä äitiyteni yksi rentoiluhelmi, joista olen aina ollut erityisen ylpeä. En ole koskaan leiponut lapsille hienoja kakkuja, jossa barbi tönöttää siellä kakun sisällä tai koristellut kakkuja hienosti Lego Ninjagoilla, vaan lapsiraukan kaverisynttäreillä kakkuna on ollut myyjäisistä ostetut mokkapalat, kaupan mutakakku tai litran jäätelöön isketyt kynttilät. En tiedä, mitä tämä aiheuttaa lapsilleni? Ovat he ainakin oppineet lukemaan ja ovat ihan kivoja kavereita toisille. Sillähän pärjää jo pitkälle. Äidin hermot se on ainakin pitänyt joustavina ja pehmeinä. Tärkeintä. Ihan tärkeintä.
No mutta, mikä olisi oikein vanhainaikaista, jonka saisi kuitenkin sovitettua ketoleipomuksiin? Charlotte Russe, ehdottomasti, ihan übervanhanaikaista, peräti jostain 1800- luvun Ranskasta ja takuu kasarihelmi! Minua on jostain syystä aina viehättänyt tämä kakku, se on kivan näköinen eikä siinä tehdä turhaa työtä. Kun minä en oikein ymmärrä, että kakkuun nähdään HIRVEÄ vaiva, koristellaan ja sitten se hajotetaan samantien :D Kyllä kakku saa kaunis olla, mutta kohtuullisella vaivalla.
CHARLOTTE RUSSE 8 annosta
MAKROT
Koko kakussa hh 57 g, rasvaa 348g, proteiinia 84,5g
Per pala hh 7g, rasvaa 43,5g, proteiinia 10,5 g
POHJA
- 3 keltuaista ja 1 kananmuna (säästä valkuaiset sivuun)
- 1 dl karppisokeria tomutettuna
- 75 g sulatettua voita
- 1 dl mantelijauhoa
- 1 tl leivinjauhetta
MARENKI
- 3 valkuaista
- 1 dl karppisokeria tomutettuna
Laita uuni lämpenemään 175 astetta. Erottele 3 kananmunaa. Sekoita mantelijauho ja leivinjauhe. Sulata voi valmiiksi. Vatkaa keltuaiset ja yksi kananmuna sekä karppisokeri vaahdoksi. Kaada voisula varovasti norona sekaan. Lisää vähän kerrallaan jauhot. Levitä taikina noin 30 x 30 cm kokoiseksi levyksi uunipellille. Vatkaa kova marenkivaahto valkuaisista ja karppisokerista. Asettele nokareita marenkivaahtoa taikina päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 175 asteessa 10- 15 minuuttia. Käännä pohja jäähtymään toisen leivinpaperin päälle. Soseuta 300 g mansikoita sileäksi soseeksi (jätä muutama mansikka ehjäksi, mansikat mainittu täytteen aineksissa ↓) ja levitä noin puolet soseesta kääretortun päälle. Pilko muutama mansikka viipaleiksi ja asettele tasaisesti levyn päälle. Kääri torttu tiiviille rullalle leivinpaperin avulla ja pyöräytä leivinpaperin päät tiukasti "lukkoon". Laita jääkaappiin odottamaan.
TÄYTE
- 4 dl vispikermaa
- 250 g mascarponea
- 300 g mansikoita (tai vadelmia, saat pienemmät hiilarit!)
- 0,5 -1 dl karppisokeria tomutettuna
- 4 liivatelehteä
- sitruunan mehua
- Koristeluun mansikoita, mustikoita, muita tuoreita marjoja, vähän täytettä pursotuksiin, sitruunamelissaa
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää kermavaahtoon loput mansikkasoseesta, mascarpone ja maun mukaan sokeria (ei välttämätön). Kuumenna tilkka sitruunanmehua kattilassa, purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kuumaan veteen. Kaada liivate ohuena norona seokseen ja vatkaa.
Ota noin litran vetoinen tai isompi muovi- tai lasikulho. Leikkaa kääretorttu noin 0,5-1 cm viipaleiksi ja asettele kääretorttuviipaleet kulhon pohjalle ja seinämille tasaisesti. Kaada täyte kääretorttupesän sisälle ja tasoittele. Peitä kelmulla tai lautasella ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin.
Kippaa kakku tarjoilulautaselle ja koristele kermavaahtopursotuksilla tai mahdollisella ylijääneellä täytteellä sekä tuoreilla marjoilla ja sitruunamelissan lehdillä.
Ihanaa tulevaa äitienpäivää teille kaikille loistaville äideille, äidiksi toivoville, oleville ja tuleville ja teille kaikille, joilla on oma äiti täällä tai muualla.
Eli ihan jokaiselle ❤️
Toivottelee Äiti Keto
Kommentare