Uusi vuosi on jälleen edessä. Takana on nyt kuusi vuotta elämää, jossa ravinto on näytellyt merkittävää roolia omassa hyvinvoinnissani. Vuoden 2016 alkupuolella ketoruokavalio ja tietoisuus hiilareiden vaikutuksesta omaan olotilaan tuli elämääni kuin taivaanlahjana. Tarvitsin juuri tätä ratkaisua ja lahjana sitä olen todellakin pitänyt.
Vuonna 2016 täytin 40 vuotta ja olin kuullut huhuja, että siitä se lähtee naisen alamäki liikkeelle. Kuulin neuvoja siitä, että mitään ei ole tehtävissä sille, etteikö kiloja tulisi 2-3 vuodessa lisää ja muutenkin menisi kaikki päin mäntyä, mitä tulee fysiikkaan. Kuulosti kamalan epätoivoiselta. Enpä toki muuta voinut kuvitellakaan, kun viimeiset 20 vuotta oli mennyt jojo- laihdutellen, sokerikoukussa ja mielitekojen vallassa kulkien. Kun aineenvaihdunta alkaisi entisestään hidastua ja hormonitoiminta pikkuhiljaa muuttua, mitä muuta voisi odottaa. En ollut koskaan siihen mennessä ymmärtänyt, mikä ongelmani ydin oli; liiallinen hiilareiden syönti, vähäinen rasvansaanti ja niistä seuraava verensokerin heittely ja jonkin asteinen insuliiniresistenssi, josta taas seurasi mieliteot, nälkä sekä kaikenlaiset naisille tyypilliset ja tutut oheisongelmat, kuten turvottava olo, vatsavaivat, aivosumu ja nuutunut olo. Ja tottakai ylimääräistä rasvaa, itselläni erityisesti juuri vatsan seudulla, sisäelinten ympärille kertyneenä, kokonaisvaltaisesti ikävää oloa tuottavana varastona.
Itselleni kävi sitten siis niin hassusti, että alamäen sijasta 40 täytettyäni minulla alkoikin ylämäki. Olen voinut viimeiset kuusi vuotta paremmin, kuin koskaan aikuisiälläni. Kaikki lähti liikkeelle ketoruokavaliosta, joka antoi yhä laajempia näkökulmia hyvinvointiin, tuotti uusia ajatuksia, käänsi pinttyneitä oppeja ja asenteita uusiksi ja antoi sellaista hyvinvointia ja energiaa elämään, että mitä pidempään sitä noudatti, sitä varmempi oli, ettei siitä enää koskaan halua luopua. Ja lopulta kyse on vain ihan tavallisesta, terveellisestä, aidosta ruoasta, jota syödään vähän eri tavalla lautaselle kasattuna, kuin perinteisesti olemme oppineet ja jotain asioita pois jättäen. Energian myötä elämään tuli myös liikunta, hyvä ja palauttava uni ja monet muut hyvinvointia tukevat asiat, mutta ehdottomasti tärkeimpänä oivallukset, joiden avulla tästä kaikesta on pystynyt pitämään kiinni pysyvästi jo monen vuoden ajan. Miksi ihmeessä haluaisin luopua hyvästä olosta, jonka saavuttaa näin yksinkertaisilla asioilla?
Itselläni ei ole enää vuosiin ollut tarvetta pudottaa painoa eikä jojoilla, koska painonhallinta on ollut helppoa ketoruokavalion avulla. Keto tarkoittaa minulle nykyään pitkälti kotimaista ruokaa, riittävää määrää proteiinia ja sopivaa määrää rasvaa. En "läträä" rasvalla ja syön paljon kasviksia, marjoja ja toisinaan myös kotimaisia hedelmiä ja juureksia, etenkin näin talviaikaan. Edelleen kuitenkin huomaan selkeästi sen, että mitä vähemmän hiilihydraatteja ravinnossani on, sitä paremmin voin. Enkä nyt tarkoita hiilihydraatitonta ruokavaliota, vaan 20-50 gramman hiilarimääriä päivässä. Jos syön esimerkiksi 100 g hiilaria päivässä pidempiä jaksoja, huomaan heti, ettei olotila ole aivan yhtä hyvä. Enkä edes keksi, mitä söisin saadakseni noin paljon hiilihydraatteja kasaan... Esimerkiksi 23 grammaan hiilihydraatteja mahtuu 100 g kaalia, 100 g kurkkua, yksi pieni tomaatti ja keskikokoinen porkkana, purjosipulia, baby- pinaattia, yksi pieni kotimainen omena ja desilitra mustikoita. Yli 500 g kasviksia, hedelmiä ja marjoja siis. Kun viljoja ja sokeria ei syö, 100 gramman päivittäisen hiilihydraattimäärän saavuttaminen on kohtuullisen vaikeaa. Siksi myös suositusten mukainen 250 grammaa hiilihydraattia päivässä (oman painoni ja kulutuksen mukaan laskettuna), tuntuu aivan käsittämättömältä määrältä. En kykenisi sen syömiseen enää, vaikka totuus taitaa olla, että entisessä elämässä saattoi herkkupäivinä mennä jopa huomattavasti suurempia määriä. Pussillinen karkkia kun sisältää vähintään 200 g hiilhydraattia. Sokeria siis.
Suurella ilolla lähden taas uuteen hyvinvoinnin vuoteen, kiitollisena näistä mahdollisuuksista, joita minulle on viimeisten vuosien aikana lahjaksi annettu. Toivon myös, että mahdollisimman moni nainen löytää ja oivaltaa tulevanakin vuonna hyvinvoinnin lahjan, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä tarttua siihen. Ihanaa ja energistä arkea tulevalla vuodelle toivotellen,
Rouva Keto
תגובות